Kevin Huizenga: Curses

Drawn&Quarterly 2006

Kramers Ergotissa ollut Jeepers Jacobs oli ensimmäinen sarjakuva, jonka luin Kevin Huizengalta, ja hieman harmittavasti se on Curses-kokoelman paras. Jeepers Jacobs on erinomainen summaus Huizengan tavasta kertoa tarinaa: se koostuu vanhoilliskristillisen teologin spekulatiivisesta pohdinnasta Helvetin olemuksesta, jota Huizenga onnistuneesti rytmittää golfaamiseen liittyvään kehyskertomukseen. Saattaa kuulostaa tylsältä tai teennäiseltä, mutta kyseessä on yksi viime vuosien hienoimmista sarjakuvanovelleista.

Curses-albumi on kiinnostava kehityskertomus Huizengan tavasta etsiä mielekäs sarjakuvallinen muoto tekstivetoisille jutuilleen, joissa draamallinen toiminta on usein vähäistä. Ensimmäinen kolmikymmensivuinen Green Tea -tarina on perinteistä kerrontaa, jossa toiminnallista juonta rasitetaan kertojanäänellä siinä määrin, että sen olisi melkein lukenut mieluummin tekstinä - jos koko tarina olisi erityisemmin jaksanut kiinnostaa. Sitä seuraavat lyhyemmät jutut kuitenkin löytävät luontevampaa sarjakuvallista ilmaisua ja leikkisyyttä. Parhaimmillaan Huizengan jutut toimivat mainiosti, Lost and Found on mainio kokeilu, jossa päähenkilö Glenn Gangesin postilaatikolla käymisen muutamaan askeleeseen on sisällytetty laajat pohdiskelut kadonneiden lasten kohtaloista ja Sudanin sotaorvoista. The Curse on kiintoisa pätkä kottaraisten Amerikan valtauksesta.

Huizenga on lahjakas nuori tekijä, jonka tulevalta tuotannolta voi odottaa suuria - hieman epätasainen, varhaiskauden suunnanhakuja esittelevä Curses-kokoelma asettaa odotukset korkealle. Drawn&Quarterly julkaisee hänen Or Else -lehteä, Fantagraphics vastaavasti Ganges-lehteä.

Duduk

Amenialaisperäisen duduk-huilun ääni on lumoava, ja sen lumovoimaa tunnutaan käytettävän nykyisin elokuva- ja tv-musiikeissa kyllästymiseenkin asti. Duduk-mestari Djivan Garparyan on tehnyt puuhuilun soinnin maailmanlaajuisesti tunnetuksi lukuisissa levytyksissään, hänen musiikkinsa on soinut myös mm. Kristuksen viimeinen kiusaus - ja Gladiaattori -elokuvissa.

Tein biisin, jossa ainoana äänilähteenä on muutaman sekunnin duduk-sample (Sleepwaker).

Kotiin

Rakkaani palasi hiljan kolmen kuukauden mattojensuunnittelureissultaan Intiasta, mikä selittänee kirjoittamiseni hetkellistä taantumista. Katja toi mukanaan Varanasista "raatoflunssaksi" kutsumani taudin, jota olemme molemmat yskäisinä ja väsyneinä poteneet, mutta silti ah niin onnellisina.

Paul Jenkins

Paul Jenkins on brittiläinen sarjakuvakäsikirjoittaja, joka on kirjoittanut Marvelille joitakin hyviä minisarjoja kuten Sentry ja Inhumans, Dark Horselle Dan Brownin reviirillä pistäytyvän Revelations-minisarjan ja useamman ala-arvoisen palkkaduuniviritelmän, kuten valitettavasti suomennetutkin Wolverine: The End ja Origin.

Samaa nimeä kantaa myös amerikkalainen maalari, joka tekee uskomattomia abstrakteja akvarellimaalauksia, joiden teknistä virtuositeettia en lakkaa hämmästelemästä.

Mihin miehiä tarvitaan?

Äärifeministien unelma, miesten painajainen: uusissa kokeissa tutkitaan mahdollisuutta muovata naisen soluista "spermasoluja", joilla munasolun voisi hedelmöittää. Tällä hetkellä tutkimus on hypoteettista, eli lapsia ei vielä kyseisellä tavalla yritetäkään saada alulle. Mutta heteropohjaisen kulttuurin joutsenlaulu on aluillaan...

Independent kertoo.

Tutustu Vertigoon

Sarjakuvayhtiö DC:n Vertigo-alamerkki on laadun tae amerikkalaisessa sarjakuvakentässä, ja ollut kotina monelle kestusuosikkisarjalle, kuten Sandmanille, Preacherille, 100 Bulletsille, Y - the last Manille ja Fablesille. Vertigon nettisivuilla on ladattavissa edellisten ja monien muiden sarjojen ensimmäinen numero pdf:nä. helppo, halpa ja laillinen tapa tutustua sarjaan, jos ei halua pelkkien huhujen ja kehujen perusteella albumia ostaa.

Uudemmista, kovasti kehutuista sarjoista pdf:t on luettavana myös DMZ:sta, Lovelessista, Exterminatorsista.

Desolation Jones

Warren Ellis, J.H: Williams: Desolation Jones (DC/Wildstorm, 2006)

J.H. Williamsin kuvitus Alan Mooren Prometheassa vaikutti alkuvaiheessa kylläkin ammattimaiselta, mutta hieman persoonattomalta perussuoritukselta, jossa omaperäisyyttä edustivat erikoiset ruutujaot ja layoutit. Sarjan edetessä piirtäjä joutui jatkuvasti vaativien haasteiden ratkaisijaksi, ja voi olettaa, että sarja on toiminut Williamsille aikamoisena tulikokeena. Hän on selvästi ottanut innolla haasteet vastaan - tyylilliset kokeilut ja omien rajojen ylittäminen saavat hänen viivansa elämään, ja viiden albumin jälkeen Williams olikin jo yksi suosikkipiirtäjistäni.

Olennaisin syy ensimmäisen Desolation Jones -albumin hankkimiseen minulla olikin nähdä millaisen muodon Williamsin ilmaisu on Warren Ellisin käsikirjoituksessa saanut. Tietty taidon ja jäykkyyden yhdistyminen sitä edelleen luonnehtii, tyyli on selkeästi tunnistettava, mutta käsiala on hieman luonteeton - tai sitten se luonne on nimenomaan siinä pedantissa pidättyväisyydessä, jota kompensoidaan kokeellisilla ruudutuksilla, upealla kerronnalla ja ajoittaisilla tekniikan vaihdoksilla. Jose Villarrubian aina laadukas väritys tukee kuvitusta loistavasti.

Vaikka en Warren Ellisin tuotantoa kauttaaltaan ole lukenutkaan, on sen peruspiirteet jo hieman liiankin tuttuja - lähtökohtaisesti Ellis pyrkii tekemään rosoista, katu-uskottavaa fiilistelyä, jonka tietty totisuus peitetään ironisen mustan huumorin virneellä, Ellisin kyyniset antisankari-alter egot harhailevat ja sanailevat popliinitakeissaan perversioiden ja eksentrikkojen urbaanissa maastossa. Suurta sanomaa tai pointtia tarinasta saa koirien kanssa hakea, Ellisille kai riittääkin tietty määrä twistejä, perustaltaan konventionaalisten genrekuvioiden ja kliseiden ronski nyrjäyttäminen. Tarina rullasi mukavasti ja viihdyttävästi, tarvittavat goottimimmit ja natsisalaliittokytkökset löytyi, loppua kohden minua ei kuitenkaan ihmeemmin kiinnostanut miten tarina päättyisi, ehkä juonivetoisuus onkin vähemmän keskeinen tukiranka Ellisille anekdoottien ja muka-kiinnostavien henkilöhahmojen galleriaan. Desolation Jones ei siis ole Ellisiä edustavimmillaan, mutta visuaalisesti mieluisa pläjäys, joten en jää vähäisten kolikoideni hupenenemista harmittelemaan.

Seuraavan Desolation Jones tarinan piirtääkin Danijel Zezelj, mitä jään siltä osin kiinnostuksella odottamaan.

Comicspace versus Myspace

Minä olen ollut periaatteellisesti vastahangassa Myspacea kohtaan. Joskus mietin, että kauanko mene, että vastaava viritys kehitetään sarjakuvan ympärille, ja viime vuoden lopulla sellainen nettiin kasattiin. Sanotaan nyt jenkkimäisen tuttavallisesti vain, että Josh (kun ei sukunimi muistu mieleen) organisoi Comicspace -saitin, jolle tietysti sarjakuvan ystävänä rekisteröidyin - ja kaikkinensa ihan mukavasti sivusto toimii, sarjakuvasivuja saa kätevästi ladattua, ja käyttöliittymä niiden lukemiseen on ihan ok.

http://www.comicspace.com/juhaveltti/

Loogisena jatkeena piti tietysti sitten vihdosta viimein ympätä Myspaceen musahommiaan, tarkemmin sanoen Metsämorfeus -projektini.

http://www.myspace.com/metsamorfeus

Psykedeeliset polaroidit

Minä en totuuden nimissä ole kovin suuri psykedeelisen kulttuurin tai taiteen ystävä, usein psykedelia-oksennukset lähinnä yrittävät epäonnisesti peittää ideoiden ja taidon puutetta, sekä hengellistä köyhyyttä. Mutta samalla psykedeelisessä marginaalissa on paljon kiinnostaviakin taiteilijoita ja ajattelijoita. C-Realm -podcastin haastattelussa antropologi Jeremy Narby kertoi vaikuttuneensa Pablo Ameringon maalauksista, jotka ayahuasca-shamaanin mukaan ovat kuin polaroideja hänen shamaanimatkoiltaan.

Jeremy Narbyn teesi tutkimuksistaan Amazonin sademetsien intiaanien parissa on, että shamaanit pääsevät ayahuasca-matkoillaan molekyylitasolle, ja pystyvät mahdollisesti parantamaan sieltä käsin ihmisten sairauksia. Kautta maailman yleinen käärme-symboliikka palautuisi intuitiiviseen, tai konkreettiseen ymmärrykseen ihmisen dna-rakenteesta. Narby on kirjoittanut aiheesta Cosmic Serpent -kirjan.

Cross Bronx

Mike Avon Oeming tunnetaan parhaiten Powers -sarjakuvan piirtäjänä, muutaman vuoden verran hän on myös käsikirjoittanut Marvelille mm. Thoria ja Ares'ta. Cross Bronxissa hän hoitaa molemmat pestit (Ivan Brandon mukana kirjoituspuolella). Sarjan ensimmäinen numero on luettavissa netissä Cross Bronxin sivuilla.

Neliosainen sarja on hiljan koottu albumiksikin.