keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007

Parhaat rivissä

Viime vuonna siirsin aika paljon pelimerkkejä sarjakuvan puolelle: luin ja hankin enemmän sarjakuvia kuin vuosiin, ja paneuduin sarjakuvaan tekijän roolissakin, vaikka kovin paljoa en valmista saanutkaan, on useampi projekti hyvällä mallilla.

Muutama toisistaan hyvin erilainen sarjakuva nousi viime vuonna suurimpien suosikkieni listalle. Niistä suurin osa on tehty ennen viime vuotta, mutta minulle ne olivat uusia, mieluisa löytöjä.

Ensinnä Alan Mooren Promethea, jossa Moore todella osoittaa mihin kaikkeen sarjakuvakerronta yltää - venyttää sarjakuvan rajoja, niin että heikommat tippuvat kyydistä. Seuraavassa Sarjainfossa pitäisi olla vähän monisanaisempaa paatostani Prometheasta, joten sanottakoon tässä vain, että Mooren vanhempaa tuotantoa arvostavien pitäisi ehdottomasti lukea Promethea!

Eddie Campbellin toteuttama Alan Mooren proosarunoja kuvittava A Disease of Language oli minulle aika iso pettymys, mutta mies yllättäen petrasikin hienosti omassa Fate of the Artist -teoksessaan, joka on kekseliäs ja viihdyttävä eri kerronnanmuotoja yhdistävä albumi.

Anke Feuchtenbergerin ja Katrin de Vriesin Huora H:sta olen kirjoittanut blogissani aiemmin (ja Parnassossa ym.), joten siitä totean vain tässä sen, että Feuchtenbergerin taide toimi hyvänä esimerkkinä kuinka sarjakuva voi olla toimivasti kuvataidetta, tai kuvataide sarjakuvaa, Katrin de Vriesin kiehtovat tarinakehykset tekevät kokonaisuudesta eheän.

Kuvataidejuuret löytyy myös Anders Nilseniltä, jonka omintakeinen surrealismin, mustan huumorin ja absurdin filosofisuuden sekoitus on synnyttänyt hykerryttäviä mestariteoksia. Minulle eniten ovat kolahtaneet Dogs&Water, Monologues for an Upcoming Plague sekä Big Questions -sarja.

Azzarellon ja Risson 100 Bulletsiakin olen täällä jo aiemmin hehkuttanut. Jenkkityyppinen, elokuvallinen kerronta on pitkässä sarjassa ihan huipussaan, ja hämähäkinseitinomainen kompleksi juonenkehittely tarjoaa mieleenjäävää loistoviihdettä.

Toisenlaista jenkkikerronnan huippua edustaa Charles Burnsin Black Hole.

Paljon muitakin loistavia sarjakuvia tuli tietysti luettua, mutta tuossa ne, jotka tekivät isoimman vaikutuksen.

Tunnisteet: