Desolation Jones

Warren Ellis, J.H: Williams: Desolation Jones (DC/Wildstorm, 2006)

J.H. Williamsin kuvitus Alan Mooren Prometheassa vaikutti alkuvaiheessa kylläkin ammattimaiselta, mutta hieman persoonattomalta perussuoritukselta, jossa omaperäisyyttä edustivat erikoiset ruutujaot ja layoutit. Sarjan edetessä piirtäjä joutui jatkuvasti vaativien haasteiden ratkaisijaksi, ja voi olettaa, että sarja on toiminut Williamsille aikamoisena tulikokeena. Hän on selvästi ottanut innolla haasteet vastaan - tyylilliset kokeilut ja omien rajojen ylittäminen saavat hänen viivansa elämään, ja viiden albumin jälkeen Williams olikin jo yksi suosikkipiirtäjistäni.

Olennaisin syy ensimmäisen Desolation Jones -albumin hankkimiseen minulla olikin nähdä millaisen muodon Williamsin ilmaisu on Warren Ellisin käsikirjoituksessa saanut. Tietty taidon ja jäykkyyden yhdistyminen sitä edelleen luonnehtii, tyyli on selkeästi tunnistettava, mutta käsiala on hieman luonteeton - tai sitten se luonne on nimenomaan siinä pedantissa pidättyväisyydessä, jota kompensoidaan kokeellisilla ruudutuksilla, upealla kerronnalla ja ajoittaisilla tekniikan vaihdoksilla. Jose Villarrubian aina laadukas väritys tukee kuvitusta loistavasti.

Vaikka en Warren Ellisin tuotantoa kauttaaltaan ole lukenutkaan, on sen peruspiirteet jo hieman liiankin tuttuja - lähtökohtaisesti Ellis pyrkii tekemään rosoista, katu-uskottavaa fiilistelyä, jonka tietty totisuus peitetään ironisen mustan huumorin virneellä, Ellisin kyyniset antisankari-alter egot harhailevat ja sanailevat popliinitakeissaan perversioiden ja eksentrikkojen urbaanissa maastossa. Suurta sanomaa tai pointtia tarinasta saa koirien kanssa hakea, Ellisille kai riittääkin tietty määrä twistejä, perustaltaan konventionaalisten genrekuvioiden ja kliseiden ronski nyrjäyttäminen. Tarina rullasi mukavasti ja viihdyttävästi, tarvittavat goottimimmit ja natsisalaliittokytkökset löytyi, loppua kohden minua ei kuitenkaan ihmeemmin kiinnostanut miten tarina päättyisi, ehkä juonivetoisuus onkin vähemmän keskeinen tukiranka Ellisille anekdoottien ja muka-kiinnostavien henkilöhahmojen galleriaan. Desolation Jones ei siis ole Ellisiä edustavimmillaan, mutta visuaalisesti mieluisa pläjäys, joten en jää vähäisten kolikoideni hupenenemista harmittelemaan.

Seuraavan Desolation Jones tarinan piirtääkin Danijel Zezelj, mitä jään siltä osin kiinnostuksella odottamaan.