sunnuntaina, helmikuuta 18, 2007

Tragedian jälkeläiset




Maalasin tällaisen faabelin reilu viikko takaperin. Kuuntelin samalla aiemmin mainitsemani Michael Tsarionin radiohaastattelua, ja oikeastaan tietyllä synkronisuudella se selvensi kuvan symboliikkaa... Tsarion teoria ihmisen "rikkinäisyydestä" juontaa traumasta, jonka aiheutti...hmm... se kun Nephilimit kajosivat ihmisten dna:han plus pistivät aikanaan massiivisen ydinsodan käyntiin. Sen, joka tappoi dinosauruksetkin.

No, joka tapauksessa, jos unohdetaan dinosaurukset ja Nephilimit, tiivistää tuo kuva itselleni jotain tragedian perinnöstä - halusivat tai ei, vanhemmat liian usein siirtävät lapsilleen omat traumansa ja heikkoutensa, pettymyksensä ja pelkonsa, aivan kuin kulttuurikin.

Se ei pyöri sittenkään

sunnuntaina, helmikuuta 11, 2007

Maailmankuvan leikkipalikat

Minua on aina kiinnostanut erilaiset uskonlahkot ja muut höyrypäisyydet aika paljon siksi, että niissä luodaan selkeän autonominen maailmankuva, vaikka kuinka reikäinen ja räikeä. Kuuntelin aikanaan säännöllisesti Radio Deistä Patmos-lähetyssäätiön Taivaan ja maan väliltä -ohjelmaa, jossa Leo Meller ja Pasi Turunen käyttivät kaiken älykkyytensä ja retoriikkansa vääntääkseen jokaisen Raamatun säkeen omaan uskontulkintaansa. Näennäisen kirjaimellisen, uskollisen Raamatun tavaamisen taustalla oli (ja on) hieman perverssi maailmanloppufanaattisuus ja usko omasta erityisyydestä Jumalan valittuna. Toisin sanoen vanhoillisesta ajatuksesta, että kaikki muut kuin "uudestisyntyneet" kristityt ovat Saatanan kätyreitä, ja joutavat ikuiseen pätsiin. Mieleen on jäänyt kuinka Meller kauhisteli kuinka Dalai Lama oli laittanut Ruotsissa tuhatpäisen opiskelijajoukon rukoilemaan - pahuuden voimia!

On kovin tylsää kuinka suoraan ihmiset imevät oman maailmankuvansa päivän lehdestä ja koulun penkiltä - koulussa opetetaan vanhentunutta tiedettä ja valtamediassa hakataan ihmisille kieroutunutta markkinavetoista kulttuuria. Yhtä mutkattomasti vaihtoehtoehtomaailmankuvatkin usein niellään, jossain alttiissa kehitysvaiheessa - muutoin ihmisillä on taipumus kasata poteroita mielipiteidensä ja aatteidensa suojaksi, oli kyse melkeinpä mistä tahansa.

Fanaatikoksi voi kai kutsua ihmistä, jonka ajatusradat ovat erityisen kapeita ja pinttyneitä, ja torjunta kaikelle vastainformaatiolle läpipääsemätön. Silti tai juuri siksi ne ovatkin filosofisesti niin kiinnostavia konstruktioita.

Kaikenlaiset salaliittoteoriat ja huuhaa-jutut kutkuttavat mieltäni siinä, että ne tanssivat fiktion ja toden rajapinnassa. Tietty skeptisyys ja epäluottamus valtaapitäviä kohtaan lienee ihan luontaista, ja tietyt epäselkeydet ja tiedon vääristelyt ja salaamiset aiheuttavat mielikuvituksellista faktojen tulkintaa. Siinä on oma lumonsa, leikitellä tiettyjen epärealististen asioiden olevan totta. Mutta jos niitä alkaa ottaa liian tosissaan, voi asiat muuttua hankalammiksi.

Poliittisista salaliittoteorioista valovuosien päässä trippailee Michael Tsarion, jolla on huikea kokonaisselitys maailman ja ihmiskunnan historiasta, jossa ulkoavaruudesta tulleet nephilimit ovat pitkälti vedelleet naruja ja kehittäneet ihmiset palvelijoikseen. Aina on tullut ongelmia matkaan ja kaikki maailman suuret mytologiat toimivat todistusaineistona, jonka avulla Tsarion on päässyt totuuden syrjään kiinni. Kiehtovaa matskua! Muinaiset ydinsodat ja tulvat ja Atlantiksen kohtalo ja käärmekansan historia selvittävät historian avoimet kysymykset saumattomasti! Tsarionilla on meilkeinpä mihin tahansa asiaan oma kontroversiaalinen selityksensä: Mooses oli Akhnaten, dna:ta voi muuttaa ajatuksen voimalla. Ja kaikki silmiäkään räpäyttämättä, ehdottomalla varmuudella - vakuuttavalla retoriikalla, jossa viitataan todisteisiin ja kirjallisuuteen, jota ei kovin helpolla pysty tarkistamaan. Ja epäilemättä hänellä onkin takanaan aika iso nippu kirjallisuutta, von Dänikenistä lähtien.

Älyttömiltä kuulostavien juttujen rinnalla Tsarion heittää ihan relevanttejakin ideoita, ja kaikki kyseenalaisimmatkin väitteensä ovat arvokkaita siinä, että ne esittävät haasteen itsestäänselville näkemyksille. Pyhiä hulluja ja rohkeita omintakeisia ajattelijoita aina tarvitaan.

Tsarionin luentoja löytyy tuntikaupalla netistä, kuten myös radiohaastatteluja. Nettisaitteja Tsarionilla on useita, ja aika tehokasta rahantekoahan toimintansa lopulta taitaa olla.

tiistaina, helmikuuta 06, 2007

Sarjispodcastit

Sarjiksia vääntäessä on ollut leppoisaa ja viihdyttävää, ja motivoivaa ja opettavaistakin, kuunnella sarjakuvantekijöiden haastatteluja. Aiemmin vinkkasin World Talk Radion Comic Zoneen, mutta sittemmin ovat tulleet tutuiksi Fanboy Radio ( nimensä mukaisesti intoutunutta pölötystä, kiinnostavia vieraita Alan Mooresta David Mackiin, Mike Mignolasta Joss Whedoniin, ja isoon liutaan Marvelin ja DC:n pääpukareita, monasti ihan hauskoja rupattelusessioita, mm. Robert Kirkman osoittautuu oikein vitsikkääksi veikoksi. Painopiste on siis selkeästi mainstreamissa), samoin kuin Around Comicsissa, jossa selviää rapakontakaisen leikkilooran uutiset ja muut ajankohtaisuudet. World talk Radiossa on edellisiä syväluotaavampia haastatteluja mm. Walter Simonson, Brian Azzarello, Joe Casey, Howard Chaykin, Mike Oeming ja iso nippu vanhemmankin polven tekijöitä - vaikkakin sotkuisilta ja rumilta sivuilta on aika vaivalloista niitä siivilöidäkin. Indie Spinner Rack on vähän väsyttävää hölötystä ja hassuttelua, mutta ohjelman arkistoista löytyy mm. audiotaltiointi Mocca -festivaalien paneelista, jossa äänessä ovat Charles Burns sekä R. Kikuo Johnson).

Around Comics
Fanboy Radio
Indie Spinner Rack
Wordballoon

Tunnisteet: ,

Isänmaan toivoset ja muiden maiden o'rourket

Linkataanpa tännekin taannoinen levyarvioni Tuomas Toivosen New Albumista. Levy, josta "olisin halunnut tykätä", tai pikemmin josta kuvittelin pitäväni todella paljon muutaman kuulemani raidan perusteella, mutta kuinkas sitten kävikään...

Eilen kuuntelin pitkästä aikaa jim O'Rourken Eurekaa, ja täytyy sanoa, että se todella lämmittää ja puhuttelee mieltä. Kaunista, kaunista. O'Rourken seuraavaa hmm... laululevyä odotellessa. Miehen nimeä kantavia äänilevyjähän pusketaan ilmoille harva se viikko, kyseessä kun on jenkkiläisen avantgarde/ noise-skenen legendoja, mutta minä en niistä ole niin hirveästi saanut irti, Eurekan pikkaisen kitchahtavatkin, tai vanhahtavat rauhalliset laulut sen sijaan ovat jotain erityistä.

Kuuleman mukaan mies olisi myynyt suurimman osan musavehkeistään ja muuttanut Japaniin - teoreettisena aikeenaan kai jättää musahommat vähemmälle - mutta käytäntö on kai ollut sitten toinen juttu. Kävi O'Rourkelta muuten joku nauha Suomessa keikallakin Avanto-festarien yhteydessä. Ehkä hänen kalustonsa onkin ottanut ohjat käsiinsä eikä enää tarvitsekaan isäntää päälle päsmäröimään...

Tunnisteet: