Legendojen partaveikot ja sarvipäät

Lilli Carré: KORPI-PETEN KOOTUT
Huuda Huuda, 2008

Anders Nilsen: SISYFOS
Huuda Huuda, 2008


Huuda Huudan julkaisemat Sisyfos ja Korpi-Peten Kootut pyrkivät molemmat ravistelemaan kulttuuriimme juurtuneita myyttejä ja legendoja, aseinaan musta huumori ja vähäeleinen absurdismi.

Korpi-Peten kootut on Lilli Carré'n esikoisteos, kokoelma lyhyitä pätkiä, joiden päähenkilöinä vuorottelee vanha höppänä Korpi-Pete ja kansantarinoiden legendaarinen metsämies Paul Bunyan.
Korpi-Pete höpöttää erakkomökissään itsekseen tai mille tahansa elottomalle objektille, jonka juttuseurakseen saa, ja muistelee menneitä. Nostalgian huumassa Peten jutut kasvavat huimiin mittoihin. Metsiä raivaavalle Paul Bunyanille taasen suuret mittasuhteet ovat riesa - jättiläisen elämä kun ei ole helppoa, treffeilläkin daami saattaa murskaantua jo ensisuudelman aikana. Molemmat miehet ovat yksinäisiä vanhan liiton miehiä, jotka äijämäisesti katselevat kauas horisonttiin ja pohtivat suuria, vaikka ulosanti heikkoina hetkinä meinaakin luiskahtaa itsesäälin puolelle.

Korpi-Peten Kootut on kepeää lukemista, josta voi halutessaan löytää syvempiä tasoja ajan menosta ja tavoista millä aika luo merkityksiä. Korpi-Petellä ei ole kuin muistonsa, joiden kautta luoda elämälleen merkitys, ja samassa mielessä voi ajatella yhteisöjen synnyttävän legendoja ja sankaritarinoita tuomaan arvoa kultuurilleen. Carré'n sarjakuva kuvaa loppujen lopuksi aika lempeästi mennyttä maailmaa, jossa elon tempo on hidas, ja kaikkea tapahtunutta ei ole taltioitu Youtube-videoihin, vaan tapahtumia voi makustella mielikuvituksen tenholla.



Anders Nilsenin Sisyfoksessa puretaan ikiaikaisempia Antiikin Kreikan myyttejä. Minotaurus on samanlainen kohtalon uhri kuin Bunyan. Hänenkään käsissään ei mikään pysy ehjänä, ja kömpelönä jättinä hän on saanut tahtomattaan hirviön roolin. Sisyfos on absurdismin klassisin hahmo, turhaa työtä tekevä kivenpyörittäjä. Sisyfos-hahmon käyttö jää auttamattoman latteaksi, eikä kaikenkarvainen seurakunta puhuvine hanhineen ja viikinkijumalineen iske maaliinsa yhtä tehokkaasti kuin Nilsenin pitemmät teokset, kuten Big Questions ja Monologues for Coming Plague. Niiden absurdismi ja mustan huumorin sävyttämä tyyli kääntää totuttuja ajatuksia päälaelleen ja tulkitsee kulttuurihistoriaa uusiksi aseistariisuvasti ja nerokkaasti, mutta Sisyfos jää ainakin suhteessa niihin ulkokohtaiseksi raapaisuksi.

Sisyfos on koottu Kramer's Ergot 4 -antologiaan tehdyistä sarjoista, mikä on julkaisuratkaisuna sinänsä kiinnostava. Nilsen myös piirsi suomalaista julkaisua varten uudet kannet.

Molemmat tekijät ovat mustavalkoisen sarjakuvan perinteen jatkajia, ilmaisukeinot ovat teknisesti ja kerronnallisesti pelkistettyjä, mutta nuoret tekijät ovat löytäneet käsialansa ja saavat puhallettua ruutuihinsa runsaasti eloa. Nilsen ja Carré ovat amerikkalaisen vaihtoehtosarjakuvan omintakeisimpia tekijöitä, joiden tyylissä on paljon myös eurooppalaisia kaikuja.

Huuda Huudan näkemyksekäs julkaisuohjelma rikastaa olennaisesti käännössarjakuvamme antia ja esittelee kiinnostavia tekijöitä - toivoa sopii, että se innostaa sarjakuvan harrastajia myös omiin jatkotutkimuksiinsa.