Human Target - Final Cut

Peter Milligan - Javier Pulido: Human Target: Final Cut (DC/Vertigo)

Peter Milligan kirjoitti 90-luvun alussa ja puolivälissä kiinnostavimpia Vertigo-sarjoja, mm. briljantit Enigma- ja Extremist -minisarjat - ehdottoman kekseliäitä ja mielikuvitusrikkaita, aikanaan mullistavia, älykkäitä ja transgressiivisia tarinoita. Miehen tuotannon taso tuntuu hyytyneen rankasti niistä vuosista, ja viime aikoina hän on mm. toikkaroinut kirjoittamalla farssimaisen huonoja X-Men -sarjiksia.

Muutaman vuoden takaisessa Human Target: Final Cutissa Milligan tekee ihan kiinnostavaa dekkarintapaista, osaltaan Paul Austerin City of Glassin mieleen tuovissa tunnelmissa, pääosassa on jonkin sortin etsivä, jonka ässä hihassa on kyky naamioitua ja omaksua toisen ihmisen olemus, tavalla joka on sarjakuvassa paljon luontevampi kuin jossain Vaarallinen tehtävä -tv-sarjassa. Tarina sijoittuu Hollywoodiin, ja pyrkii esittämään sen korruptoituneita ja korruptoivia puolia (-ehkä peilaten Milliganin omia traumoja elokuvakäsikirjoittajana), siinä täysin onnistumatta.

Albumi kulkee mukavasti, elokuvakäsisdramaturgiaa ammattitaidolla hyödyntäen, ja onnistuu luomaan vaadittavan jännitemomentumin ylläpitämään kiinnostuksen; Javier Pulidon pelkistetty piirrosjälki tukee vakavanoloista tarinaa ja film noir-tyylilajia. Tarinassa on kuitenkin heikkoutensa, jotka, kuten vastaavissa jännäreissä aina, paljastuvat lopussa. Substanssi jää aika ohueksi, mitä koitetaan kiertää pintapuolisella kikkailulla - no, viihdettähän tämä pääasiassa pyrkii olemaankin, ja sellaisena taiten tehtyä keskilaatuista Vertigo-matskua. Silti jokin viimeinen niitti jää hieman häiritsevästi uupumaan, varsinkin kun vertaa Milliganin aiempiin tuotoksiin, joissa viihteellisen muodon alle on saatu niputettua tukuittain omaperäisiä ideoita ja ajatuksia.