Berliini

Jason Lutes: Berliini (Like, 2006)

Jason Lutesin Berliini on merkittävä sarjakuvaromaani. Sanottakoon se heti tähän alkuun, vaikka ensin lehtiformaatissa ilmestyvä sarja ei ole vielä edes päässyt loppuunsa asti, enkä itse ole lukenut kuin trilogian ensimmäisen, juuri suomennetun, osan.

Weimarin Saksaan sijoittuva fiktio on urakkana kunnioitusta herättävä, ja vaivannäköä säästämättä tehty. Arjenläheinen tarina piirtää päähenkilöiden elämästä pieniä hetkiä tavalla, jossa varsinainen juoni katoaa jatkuvasti päällekkäisten kudosten alle, laajan henkilökaartin ja ajankuvan tieltä. Keskeisinä päähenkilöinä ovat taidetta opiskeleva nuori nainen ja lehtimies, hiukan kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Lutes kuljettaa tarinaa yksilöiden tasolla, mutta poliittinen kuohunta ja zeitgeist heijastuu vähintään epäsuorasti kaikessa, ja nimensä mukaisesti tarinan keskiöön asettuukin Berliini, historiallisten risteämien todistuspaikkana. Lutesin vakavalle, perinteiselle otteelle ja tematiikalle voisi vertauskohtaa hakea venäläisistä suurromaaniklassikoista.

Lutes on lahjakas sarjakuvantekijä, piirtäjänä hieman persoonaton ja jäykkä, mutta sitä kompensoivasti oivallinen ruutujen rustaaja: nopeat leikkaukset, vaihtuvat kuvakulmat, rytminvaihdokset ja tunnelmien luominen ovat terävässä ja ekonomisessa hallinnassa. Eurooppalaisen sarjakuvan sofistikoituneemmat elementit yhdistyvät amerikkalaistyyliseen elokuvallisesta kerronnasta ammentavaan sarjakuvamuotoon ja kaunokirjalliseen kunnianhimoon - muodostaen kypsän sarjakuvaeepoksen, jonka toivoisi olevan monille esikuvana ja suuntaviivana.