Radiodread
Tänä vuonna on, vastoin aiempia lupauksia, turha odottaa uutta julkaisua Radioheadilta. Vieroitusoireista kärsivät, ja bändin vanhat julkaisut puhkikuluttaneet, musiikinkuuntelijat voivat saada laihaa lohtua muutamista uusiotulkinnoista.
Joskus Radioheadin fanisaitilla näin listattuna satoja cover-versioita, joita bändin tuotannosta on tehty. Tämä ei liene harvinaista maailmanluokan bändien kohdalla, mutta Radiohead taitaa herättää tavanomaista poppia suurempia tuntemuksia myös kanssamuusikoissa, jotka vuorostaan pyrkivät omissa lainaversioissaan luomaan vastaavia tuntemuksia. Cd:lle on vastikään tuotettu kokoelma Exit Music: Music for Radio Heads, jolle sinällään ihan nimekäs porukka musiikintekijöitä on kerätty lähinnä lokaamaan Thom Yorken luotsaaman bändin biisejä.
Lopputulokset saattaisivat olla jänniä musiikkitrippejä, kuten versioinnit parhaimmillaan ovat. Mutta hyvät uusiobiisit syntyvät yleensä spontaanisti, kuten levyn helmi, Bad Plus'in versio Karma Policesta, tiettävästi on syntynyt - ei levy-yhtiön vaatimuksista, niin kuin kokoelman muut biisit. Jenkkiläisen jazz-bändin Bad Plus'in taito löytää lainabiiseihin oma kulmansa lähentelee neroutta, tai joka tapauksessa on kovasti viihdyttävää ja sujuvaa. Jatsipuolelta on muutoinkin tullut hyviä versioita Radioheadin biiseihin, Ilmiliekistä Brad Mehldauhin.
Exit Music -kokoelman yleisilme on hajanainen, mutta jotenkin ponneton, muutama acid jazz / house- tyyppinen cappuccinoliru, ja sinne tänne hapuilevaa tulkinnan yritystä. Radioheadin uusimmat levyt ovat itsessään pitkälle vietyjä "remixejä", alkuperäisen sävellyksen dekonstruktiota ja uudelleenkasaamista, jolloin cover-artistin on hyvin vaikea päästä kappaleesta niskan päälle tai tehdä selätys.
Kuriositeetti sinänsä, ja muutama ihan hieno esitys Bad Plus'in lisäksi: Sian Paranoid Android onnistuu hartaassa paatoksessaan, RJD2:n Airbag kuulostaa siltä kuin biisi olisi voinut kuulostaa, jos se olisi tehty vasta Kid A:n aikoihin. Cinematic Orchestran Exit Music on ympäripyöreä fiilistely, joka ei oikein tavoita missään vaiheessa etsimäänsä, vaikka koko ajan on lähellä.
Huikeampi ja energisempi pläjäys saattaa olla syksyllä tuloillaan oleva Easy Star All-Starsin Radiodread, reggaen / dubin muotoon laitettu tulkinta Ok Computerista. Kollektiivi teki muutama vuosi takaperin Dub Side of the Moon -platan Pink Floydin klassikkoalbumista. Kyseessä ei ole vanhoista nauhoista koostetusta vasemman käden dubbikaiuttelusta, vaan kokonaan uudelleennauhoitetuista ja soitetuista teoksista, joissa sovitukset ovat oivallisia. Dub Side of the Moon on oikeasti toimiva ja hyvä levy, paljon enemmän kuin pilvipäissä keksitty vitsi. Levyllä on mukana reggaen kermaa Rankin Joesta the Meditationsiin, ja Radiodreadilla mm. Horace Andy, Toots and the Maytals sekä Israel Vibration.
Joskus Radioheadin fanisaitilla näin listattuna satoja cover-versioita, joita bändin tuotannosta on tehty. Tämä ei liene harvinaista maailmanluokan bändien kohdalla, mutta Radiohead taitaa herättää tavanomaista poppia suurempia tuntemuksia myös kanssamuusikoissa, jotka vuorostaan pyrkivät omissa lainaversioissaan luomaan vastaavia tuntemuksia. Cd:lle on vastikään tuotettu kokoelma Exit Music: Music for Radio Heads, jolle sinällään ihan nimekäs porukka musiikintekijöitä on kerätty lähinnä lokaamaan Thom Yorken luotsaaman bändin biisejä.
Lopputulokset saattaisivat olla jänniä musiikkitrippejä, kuten versioinnit parhaimmillaan ovat. Mutta hyvät uusiobiisit syntyvät yleensä spontaanisti, kuten levyn helmi, Bad Plus'in versio Karma Policesta, tiettävästi on syntynyt - ei levy-yhtiön vaatimuksista, niin kuin kokoelman muut biisit. Jenkkiläisen jazz-bändin Bad Plus'in taito löytää lainabiiseihin oma kulmansa lähentelee neroutta, tai joka tapauksessa on kovasti viihdyttävää ja sujuvaa. Jatsipuolelta on muutoinkin tullut hyviä versioita Radioheadin biiseihin, Ilmiliekistä Brad Mehldauhin.
Exit Music -kokoelman yleisilme on hajanainen, mutta jotenkin ponneton, muutama acid jazz / house- tyyppinen cappuccinoliru, ja sinne tänne hapuilevaa tulkinnan yritystä. Radioheadin uusimmat levyt ovat itsessään pitkälle vietyjä "remixejä", alkuperäisen sävellyksen dekonstruktiota ja uudelleenkasaamista, jolloin cover-artistin on hyvin vaikea päästä kappaleesta niskan päälle tai tehdä selätys.
Kuriositeetti sinänsä, ja muutama ihan hieno esitys Bad Plus'in lisäksi: Sian Paranoid Android onnistuu hartaassa paatoksessaan, RJD2:n Airbag kuulostaa siltä kuin biisi olisi voinut kuulostaa, jos se olisi tehty vasta Kid A:n aikoihin. Cinematic Orchestran Exit Music on ympäripyöreä fiilistely, joka ei oikein tavoita missään vaiheessa etsimäänsä, vaikka koko ajan on lähellä.
Huikeampi ja energisempi pläjäys saattaa olla syksyllä tuloillaan oleva Easy Star All-Starsin Radiodread, reggaen / dubin muotoon laitettu tulkinta Ok Computerista. Kollektiivi teki muutama vuosi takaperin Dub Side of the Moon -platan Pink Floydin klassikkoalbumista. Kyseessä ei ole vanhoista nauhoista koostetusta vasemman käden dubbikaiuttelusta, vaan kokonaan uudelleennauhoitetuista ja soitetuista teoksista, joissa sovitukset ovat oivallisia. Dub Side of the Moon on oikeasti toimiva ja hyvä levy, paljon enemmän kuin pilvipäissä keksitty vitsi. Levyllä on mukana reggaen kermaa Rankin Joesta the Meditationsiin, ja Radiodreadilla mm. Horace Andy, Toots and the Maytals sekä Israel Vibration.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home