Pass the Mike

Kaimat Mike Patton ja Mike Ladd ovat populäärimusiikin avantgardistisia musiikillisia neroja, joiden musiikki useimmiten on aika huonoa, epämieluisaa tai tylsää kuunnella.

Mike Pattonin diskografia ja musiikillinen toiminta osoittaa lapsenomaista intoa ja heittäytymistä projektista toiseen, Faith No Moresta suunta on ollut yhäti huuruisempaan: Mr. Bunglen ja Fantomasin kaoottisesta perunasalaatista nakeilla, salmiakkijauheella ja häränkiveksillä Tomahawkin perinteisempään melurokkiin. Hotellihuoneessa, keikkojen jälkeenkin, hän duunailee noiselevyjä ääntään petomaanisesti käyttäen ja manipuloiden. Kaadan kanssa on syntynyt kuhertelumusiikkia, X-ecutionersien kanssa kokeellista hiphoppia. Vierailijana Patton on jeesannut mm. Kronos Quartetia, Sepulturaa, Björkiä sekä Eyvind Kangia.

Tyypillisesti rokkarit saavat parissa vuodessa yhden levyllisen materiaalia kasaan, tai jos haluaisivatkin olla tuotteliaampia, tyytyvät levy-yhtiön määräämään harvaan levynjulkaisutahtiin. Patton sen sijaan julkaisee levyjä omaan tahtiin- jos levy-yhtiöt tippuvat kelkasta, pistää hän ne liikkeelle omalla Ipecac Recordingsillaan.

Tuorein ilmentymä Pattonin ehtymättömästä möykkäämisen halusta on Peeping Tom -nimen alla julkaistu samanniminen levy. Kyseessä on miehen näkemys poppimusiikista, tukenaan aikamoinen kopla tekijöitä, Massive Attackista Bebel Gilbertoon, Amon Tobinista Dose Oneen ja Rahzeliin. Tuloksena on messevää ja tuoreen kuuloista, perustaltaan yksinkertaista, mutta vinkuraa ja vapautunutta muzakkia. Rytmisesti ollaan hieman hiphoppiin kallellaan, mutta laulut tuovat monessa otteessa mieleen jopa Faith No Moren tarttuvimmat rallatukset.

Mike Ladd taasen on hip hop -maailman suuri käsitetaiteilija, joka on loistavan Welcome to the Afterfuture -levyn jälkeen tehnyt musiikillisesti keskinkertaisia konseptilevyjä - mm. levyjen sarjan Majesticons- ja Infesticons- nimisillä, kuvitteellisilla, kokoonpanoilla, jotka dissasivat levyillä vuorotellen toisiaan, osoittaen hiphop-skenen kliseitä ja luutuneita asetelmia. Ladd on taidokas tuottaja ja komeiden äänimassojen luoja, mutta hänen kappaleissaan on jotain levotonta ja etäällä pitävää.

Kiinnostavin Laddin lähivuosien julkaisu on teemalevy Vijay Iyerin, huippulahjakkaan jazzpianistin kanssa, kanssa tehty In What Language?, joka käsittelee iranilaiseen elokuvantekijään Jafer Panahiin kohdistuneita katteettomia terroristiepäilyjä ja varotoimia New Yorkin JFK:n lentokentällä, ennen WTC:n iskuja.