Mageen maistelijat
Magyar Possen esikoislevyyn muutama vuosi takaperin kävin levykaupassa tutustumassa pitkälti ylistävien lehtiarvostelujen perusteella, ei niinkään siksi, että kaikkia kehuttuja levyjä kotiini hankkisin, tai niistä välttämättä edes kiinnostuisin, mutta aina kun taikasanat Mogwai, Sigur Ros, Godspeed ja Circle mainitaan, huomioni on kiinnitetty. Ehkä ei nykyisin enää niinkään, kun jokaista rokkisoitinkokoonpanolla soittavaa bändiä, jolla on parinkin minuutin instrumentaaliosioita ja hieman melodista herkistelyä puberteettisen testosteroniuhon ohessa, verrataan Sigur Ros'iin ja Mogwaihin (ja Sigur Ros'kin teki karmaisevan huonon levyn kahden mestariteoksen perään).
We will carry you over the mountains, edellämainittujen kotomaisten postrokkareiden esikoinen päätyi levyliikkeestä mukaan kotiini, ja sai toimia soundtrackina Arolammin mökissämme varsin usein. Kuulas kauneus ja Bergerac-kitarat, Sänpäkkilän tunnollinen tuotanto ja albumin lineaarinen kokonaistoimivuus oli kaikkinensa oikein huoliteltu paketti (Herra Ylpön komeiden kansien kruunaamana).
Arvostus yhtyettä kohtaaan sai kuitenkin ankaran kolauksen Tampereella Fonal-festareilla, silloin 2004 tai jotain. Kiilan maukkaan hippifolkkikeikan jälkeen Magyar P. pisteli laittaen törkeän pahaa urkuheviä, jota en sietänyt kuunnella kymmentäkään minuuttia, vaan piti kauhistuneena siirtyä perähuoneeseen kaljatuopin (ja kaverin) kanssa äänisaastaa pakoon. Ja tuon kokemuksen jälkeen en poikien äänitallennetta laittanut montakaan kertaa levysoittimeeni.
Heidän seuraava Kings of Time -levynsä ei aiheuttanut synapseissani muuta reaktiota kuin välinpitämättömyyttä (eikä aiempi kauhukokemus välttämättä edes varjostanut hirveemmin suhtautumistani), mestariteokseksi julistettu albumi ei todellakaan innostanut huolimatta suureellista pyrkimyksistään ja pompöösiä tavoittelevista sovituksistaan.
Tulevan Randon Avenger -levyn maistiaisia yhtyeen kotisivuilta päätin silti käydä testaamassa, ja varsin näpsäkkä pikkupurtava se onkin, ja suureksi yllätykseksi levy-yhtiönsä Magyar Posse-alasivuilla on yhden dubbi-remixin ja parin biisisämplen lisäksi myös helkutin hyvä livetaltiointi vuodelta 2003!
We will carry you over the mountains, edellämainittujen kotomaisten postrokkareiden esikoinen päätyi levyliikkeestä mukaan kotiini, ja sai toimia soundtrackina Arolammin mökissämme varsin usein. Kuulas kauneus ja Bergerac-kitarat, Sänpäkkilän tunnollinen tuotanto ja albumin lineaarinen kokonaistoimivuus oli kaikkinensa oikein huoliteltu paketti (Herra Ylpön komeiden kansien kruunaamana).
Arvostus yhtyettä kohtaaan sai kuitenkin ankaran kolauksen Tampereella Fonal-festareilla, silloin 2004 tai jotain. Kiilan maukkaan hippifolkkikeikan jälkeen Magyar P. pisteli laittaen törkeän pahaa urkuheviä, jota en sietänyt kuunnella kymmentäkään minuuttia, vaan piti kauhistuneena siirtyä perähuoneeseen kaljatuopin (ja kaverin) kanssa äänisaastaa pakoon. Ja tuon kokemuksen jälkeen en poikien äänitallennetta laittanut montakaan kertaa levysoittimeeni.
Heidän seuraava Kings of Time -levynsä ei aiheuttanut synapseissani muuta reaktiota kuin välinpitämättömyyttä (eikä aiempi kauhukokemus välttämättä edes varjostanut hirveemmin suhtautumistani), mestariteokseksi julistettu albumi ei todellakaan innostanut huolimatta suureellista pyrkimyksistään ja pompöösiä tavoittelevista sovituksistaan.
Tulevan Randon Avenger -levyn maistiaisia yhtyeen kotisivuilta päätin silti käydä testaamassa, ja varsin näpsäkkä pikkupurtava se onkin, ja suureksi yllätykseksi levy-yhtiönsä Magyar Posse-alasivuilla on yhden dubbi-remixin ja parin biisisämplen lisäksi myös helkutin hyvä livetaltiointi vuodelta 2003!
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home