Mucha

Alphonse (tai kotoisammin:Alfons) Muchaa olen aina aiemmin pitänyt aika ällönä jugend-kitschinä, imelänä sokerihöttönä, jolla ei ole mitään taiteellista arvoa, ja jonka ei pitäisi tulla mainituksi samassa lauseessa Egon Schielen ja Gustav Klimtin kanssa.

Ilmeisesti asia on muuttunut, kun juuri niin tein. Siitä on kiittäminen Amos Andersonin taidemuseon loistavaa Mucha-näyttelyä, joka oli oikeinkin iso nautinto esteettisille makuhermoilleni. En olisi vieläkään valmis nostamaan Muchaa suurten taiteilijoiden joukkoon - pikemmin Mucha maineensa ja uransa loikin käyttö- ja mainoskuvan puolella. Melkeinpä yhdessä yössä Mucha loi tutuksi tulleen tyylinsä, kauniit naiset poseeraamassa moninaisten dekoraativisten elementtien täyttäessä kuvapinnan- ja suosion osuessa hän jatkoi kuuman raudan takomista hämmentävänkin samankaltaisena seuraavat vuosikymmenet. Kuvien symboliikka eli sisältö jää aika ohueksi ja pinnalliseksi, mutta piirtäjänä ja värilitografian tekijänä Mucha oli häikäisevän taiturimainen, ja pikkutarkkojen korukuvioiden, tyyliteltyjen kukkien ja abstrahoitujen koristekuvioiden suunnittelua voi vain ihailla- ja kaikkinensa arvostaa antaumuksellista huolellisuutta sekä kuvien viatonta, maailman pahuudesta tietämätöntä esteettisyyttä. Huomionarvoista oli, että museossa vierailleni näyttelysaleissa kiersi paljon yksinäisiä nuoria miehiä, kylmässä suurkaupungissa romantiikan viimeisessä salasatamassa.

Mucha syntyi nykyisen Tšekin alueella, mutta loi uransa Pariisissa parhaana fin-de-siècle -taiteen kultakautena; modernismi ajoi aikanaan art nouveaun ohi ja Mucha vetäytyi vanhoilla päivillään takaisin synnyinseuduilleen Tšekkoslovakian tasavallan perustamisen aikoihin, ja uurasti uuden valtion kulttuuri-identiteetin luojana, valtion hovidesignerina ja monumentaalimaalaustensa parissa. Kansallishenkisissä seinäfreskoissaan Mucha esitti mahtipontisia visioita hyvin erilaisessa ilmiasussa kuin julisteissaan. Niistä näytteyssä saa esimakua vain muutaman valokuvan sekä videon kautta, ja voi vain harmitella ettei ole aikanaan Prahassa sellaisten olemassaolosta tiennyt.

Amos Andersonin moneen kerrokseen ulottuva näyttelytila on lastattu näyttävällä valikoimalla Muchan töitä, joita vielä viikon ajan ajan ehtisi käydä arvioimassa. Lämpimät suositteluni: tekijän kuvat eivät todellakaan välity taidekirjojen pienissä reproduktioissa, vaan ne pitää nähdä ihmisenkokoisina.



Toinen sangen kiinnostava ja valaiseva näyttely Helsingissä tällä hetkellä on Tennispalatsin Taidemuseon India Express -näyttely. Äärimmäisen hajanainen ja sekavakin näyttely ei tarjoa jäsenneltyjä johtopäätelmiä, vaan moninaisen kattauksen Intian kuvakulttuuria 1800-luvulta tähän päivään, paino tässä päivässä. Ken ei ole Intiassa vieraillut, saa varmasti uutta ja eksoottista stimulaatiota verkkokalvoilleen, ja jos kulttuuriin haluaa perehtyä hieman älyllisemmin, vieressä oleva Kulttuurien museo varmasti antaa omalla Intia-näyttelyllään siihen eväitä.

Amos Andersonin taidemuseo: Alphonse Mucha - Art nouveaun pyörteissä -28.5.2006
Taidemuseo Tennispalatsi: India Express - pyhää ja populääriä - 23.7.2006