Lore

T P Louise - Ashley Wood: Lore book one (IDW)

Ashley Woodin keikarimainen visuaalinen briljeeraus on se keskeisin ja silmiinpistävin elementti tämän katsannon alla olevan sarjakuva-albumin kohdalla. Lore book one kokoaa yhteen ensimmäiset kolme numeroa sarjasta, jälkimmäiset kolme numeroa ovat kesään mennessä saamassa albumimuodon. Ashley Wood on hämmästyttävän tuottelias ja lahjakas kuvantekijä. Ongelmana miehen sarjakuvitusten kohdalla on se, että hänellä on halua ja taipumusta tehdä mahdollisimman iskevää ja coolia kuvaa, jossa rytmi kulkee hienosti kuvasta kuvaan, mutta tarinankerronnalliset taidot ovat vaatimattomat, ja hänen sarjakuviaan onkin juonen osalta työlästä lukea. Sikäli asia ei ole niin suuri ongelma, koska Wood kuvittaa pääasiassa tyhjäpäisiä, vauhdikkaita rymistyksiä, joissa pitkäsääristen naikkosten takapuolet kilpailevat koosta sädepyssyjen kanssa. Lore on sikäli poikkeus, että kirjoittajalla on ihan oikeita kirjallisia pyrkimyksiä. Tämä vastakkainasettelu onkin ratkaistu sillä, että Loressa on iso osa sivuista tekstimuotoista päiväkirjatekstiä, ja sarjakuvallisempi osio saa keskittyä kuvalliseen hehkutteluun ja hehkeyteen.

Pidän todella Ashley Woodin tyylistä, vaikka se pitkälti onkin pinnallinen pastissi amerikkalaisista sarjakuvamaalareista, McKeanista, Muthista, Sienkiewiczista, Kent Williamsista. Kuitenkin viivan - ja Photoshop -layerien käyttäjänä Wood on virtuoosimainen ja äärimmäisen dynaaminen, ja mikä tekee Ashin kuvista alati kiinnostavia on niiden tekniikoiden lennokas vaihtelevuus. Jollakin tapaa Lore esittää Woodin aiempaa hieman kypsempänä kuvantekijänä, mutta vain paikoitellen.

Loren tarinallinen premissi vaikuttaisi tulleen Woodilta, mahdollisuudesta tuottaa kuvaa kaikenmaailmaisista mytologisista monstereista ja terävänenäisistä naisista. Louisen tarina kehittyy kuitenkin hitaasti, kerroksellisesti, kiehtovasti vyyhtiä auki kuroen- Woodin kuvitus vaan hankaa vastaan siinä kerrontaa laiminlyövässä asenteessaan, ja ihan siksikin, että kuvat varastavat huomioarvoa tarinalta. Loren jälkimmäiset numerot ovatkin olleet lähinnä ihan päiväkirjaproosaa, jotka Wood on taittanut tyylikkäästi ja koristanut kuvituskuvilla. Loren tarina ei loppujen lopuksi kuitenkaan onnistu jättämään kovinkaan kiinnostunutta tai kärsimätöntä oloa siitä miten tarina tulee ratkeamaan - luulen, että Loreen tulen palaamaan useastikin kuvia ihaillakseni, "taidekirjaksi" pehmeäkantista, suht edullista, Lorea lähinnä voisikin suositella.