Amerikan tuliaisia

Jokunen päivä takaperin saapui postista mukava nippu sarjakuvia Kreegah Bundolosta, Drawn & Quarterly -kustantamon valikoituja helmiä, muutama klassikon asemaan noussut albumi reilun kymmenen vuoden takaa sekä yksi uudempi lupaus.

Sethin It's a Good Life if You Don't Weaken ja Chester Brownin I Never Liked You ovat samalta aikakaudelta, 90-luvun alkuvaiheissa rustattuja sarjoja, kumpaisenkin tekijän omassa lehdessä ensin julkaistuja tarinoita. Ne ovat mukava pari tarkastella rinnakkain, kahden kaveruksen periaatteessa samansuuntaisia pyrkimyksiä, molemmat suhteellisen kunnianhimoisia teoksia aikanaan.

Sethin kertomus rakentuu jenkkialternativelle tyypillisesti elämässään vähän hukassa olevan nuoren miehen itseruikutukselle, ja epäonnisten naissuhteiden rakentamisyrityksille. Seth onnistuu tuomaan tarinaan kuitenkin kiinnostavuutta ja ryhtiä kehyskertomuksen kautta, jossa hän jäljittää vanhaa pilapiirtäjää. Kertojana Seth on sujuva, ja saa sinänsä aika tapahtumattomiin kohtauksiinsa eloa silkalla rytminhallinnallaan, ja joillekin lukijoille tekijän introspektiiviset pohdinnat saattavat hyvinkin osua terapeuttiseen hermoon. Seth on sinällään kiinnostava hahmo, nykyajan vihaaja, jonka näkemys ja tematiikka on ollut kautta vuosien johdonmukaista, joidenkin mielestä ehkä liiankin kanssa. It's a Good Life if You Don't Weaken jättää ehkä henkilökohtaisia teemojaan leijumaan liialti ilmaan, mutta tilitys on ilmeisesti jatkunut Sehin Palookaville -lehdessä saumattomasti.

Edellä mainitussa albumissakin sivuhenkilönä seikkailevan Chester Brownin hiukka varhaisempaan nuoruuteen sijoittuva tarina on otteeltaan lakonisempaa, ja ehkä sitä kautta paljon voimakkaampaa. Brownin tyyli on tietyssä kömpelyydessään lumoavaa, tekijänsä näköistä. Brownilla on luontainen kyky pystyä lataamaan kuvasarjansa tukahdutetuilla tunteilla ja fatalismiksi kääntyvällä elämänpelolla, eleettömyydessäänkin se päästää hyvin lähelle päähenkilöä, eli tekijää. I never liked You on yksinkertaisesti kaunis ja vaikuttava albumi. Samanlaista mustan huumorin ja elämän opettelemisen kivuliaisuutta, samankaltaisella toteavuudella toteuttaa elokuvan puolella Todd Solondz.

Anders Nilsenin Dogs&Water on tuoreempi tuotos, joka lupaa graafisesta lahjakkuudesta todella merkittävää sarjakuvantekijää. Dogs&Water on onnistunutta surrealismin ja absurdismin maastoa taivaltava vaelluskertomus, jossa Chester Brownin Ed - Iloisen klovnin lailla voi seuraavalla sivulla tapahtua mitä tahansa, edelliseen verrattuna liikutaan kuitenkin vakavammalla sävelasteikolla, mutta ei kuitenkaan haudanvakavalla. Nilsenin valitsema tyylilaji on vaikea - suurin osa siinä kompastuu, ja jättää happaman tekotaiteellisuuden ja naurettavuuden maun, mutta jollakin nimeämättömällä tavalla Nilsenin tarinan kantaa loppuun asti; I Never Liked You'n tavoin, senkin piirrosjälkeen on tallentunut rehellisyyttä, joka tuo vakuuttavuuden, aitouden. Ja vaikka tarina totunnaiset polut kiertääkin, on se merkittävä ja aito. Tässä elokuvalliseksi sisarteokseksi mieleeni nousee Werner Herzogin Grizzle Man, vaikka se tyylillisesti jotain vallan muuta onkin.