Porin reissu

Taidefestivaalireissu Porissa oli todella antoisa. Rakastajat Teatterin Taide menee baariin -festivaali oli monipuolinen tarjonnaltaan, stand up-komiikasta ja monologiteatterista klezmeriin ja efektilaitteilla ryyditettyyn improvisaatiosteppaukseen. Metsämorfeuksena uurastamani neljä keikkaa oli aikamoinen koitos, sooloprojektilla kun oli entuudestaan keikkoja vain yksi takana.

Soolona esiintymisessä on omat haasteensa, vaikka olisikin kaikenmoiset laitteet "suojana". Laptopilla (jos sellaisen omistaisin) pystyisin riskittömästi loihita äänitaustoja - samalla tavalla kuin suuren osan biiseistäni teenkin. Laptop-keikat eivät kuitenkaan oikein tarjoa mitään katsottavaa, tietokoneensa takana musantekijä saattaa vaikka pelata pokeria. Minun livekokoonpanoni koostui samplerin, Rolandin Grooveboxin ja Handsonicin yhteiskäytöstä, kädet ja aivot olen yrittänyt opettaa hallitsemaan kaikkia yhtäaikaisesti - parhaimmassa tapauksessa riemastuttavia,ennalta suunnittelemattomia yhdistelmiä synnyttäen.

Porin keikat asettivat haasteen myös esiintymispaikkansa suhteen: perjantai-iltapäivänä kahvilassa ei huuruisin suhina ja kokeellinen rytmiikka välttämättä olisi miellyttänyt kaikkia- eikä tietysti olisi tarvinnutkaan, mutta täydellinen yleisökatokaan tuskin olisi toteuttanut tarkoitustaan. Tietty tilanteeseen reagoiminen kuuluu mielestäni live-esiintymiseen - reagoida voi tietysti monella tapaa...

Ensimmäisen kahvilakeikan fiilistelin aika rauhallista kahvinjuontimusaa, toisessa pistin vähän nopeamman vaihteen päälle. Kolmas irkkubaarin keikka sai lisäjännitystä, kun suuresti arvostamani muusikko Teemu Elo näkyi olevan yleisön joukossa. Kitaristi Elo on vaikuttanut legendaarisessa Circlessä ja Office Buildingissä - ja jättänyt ison loven kyseisistä bändeistä lähtiessään, tehnyt musiikkia Alien Heat - ja Teemu Elon puhuvat eläimet -kokoonpanoissa, sekä ollut tuottamassa Ville Leinosen mahtipontisen upeaa Kimaltavia unelmia -levyä. Hiukkasen hajanaisen keikan jälkeen olikin mahtavaa, kun herra Elo tuli kiittelemään keikasta, kuten toinenkin musiikkialan mies. Viimeisen keikan kaavailin ihan Handsonic-perkussionismiksi, jossa hämmentävää vaikutelmaa synnytti isohkon baarin kajareihin levittyvä Handsonic-soundi ja pienestä kitaravahvarista kaikuva samplerin äänimassa. Live-virityksiä voinee siis jossain muodossa odottaa jatkossakin (kutsuja otetaan vastaan).

Porissa tapasin kasvokkain myös toisen Circle-legendan, Jussi Lehtisalon, jonka taannoista puhelinhaastatteluani olen näillä sivuilla aiemminkin mainostanut. Viikonlopulle oli kasaantunut Poriin oikea taidetapahtumien suma: performanssitaidetta, videotaidetta, musiikkia ja teatteria tuli nähtyä erinomaisen paljon, eli sopivasti.