Ihminen 7.0

Seuraavina vuosikymmeninä tullaan tekemään ratkaisevia päätöksiä siitä, mihin vedetään raja ihmisen geneettisen ja hormonaalisen manipulaation suhteen – kuinka pitkälle ihminen on valmis muokkaamaan ja modifioimaan itseään ja toisiaan, perintölinjaansa ja kulttuuriamme.

Viimeisen vuosikymmenen aikana neurologiset teoriat ovat edistyneet huimasti – tietokonekartalla pystytään tutkimaan tarkkaan mitä toimintoa mikäkin osa suorittaa – tietoisuus on spekulatiivinen ongelma, mutta aika iso osa tutkijoista sijoittaa sen thalamukseen. Synapsien, eli aivoissa kulkevien neuronien ”kulkureittejä”, ajatus- ja muistiratoja on tutkittu. Mm. buddhalaisten munkkien aivoissa on pitkäaikaisen, aktiivisen meditaation myötä havaittu varsin suuria, konkreettisia muutoksia – eikä mene monta vuotta, kun samanlaiset tulokset on siirretty pilleriin. Viimeistään nanoteknologian tietyn hallittavuuden myötä voidaan aivot todenteolla uudelleenkoodata – pelkojen, pettymysten ja traumojen muovaamat ailahtelevat ja ongelmalliset ihmisyksilöt voidaan muovata tehokkaiksi ja tuottoisiksi työntekijöiksi. Ainoa vain, että samalla tuhottaisiin kulutuskulttuurin perusta - joten pillerit on paras tehdä lyhytvaikutteisiksi ja piilokoodata sponsorien tuotteiden nimillä: työpäivän jälkeen ihmiset menevätkin jo kuolaten ostamaan tavaroita, joiden logot ovat kummitelleet heidän mielessään koko päivän. Mainosmaailma selviää siis helpommalla, kun sen ei tarvitsekaan miettiä kaikkia mahdollisia muotoja, joilla se saa brändinsä näkyviin – jättimäiset mainossatelliitit taivaalta voidaan sulattaa uusiokäyttöön.

Perhettä ei enää perusteta hikisen, intohimoisen seksin sivutuotteena, vaan tilataan kotiin komeita katalogeja, joista voi vertailla mitä ominaisuuksia eri firmat heidät jälkeläiselleen voivat luvata. Säästökrediittejä vertaillaan äö:n hintoihin, vanhempien geenikarttojen pienetkin puutteet luvataan siistiä ja korjata. Ylpeillä vanhemmilla saattaa jonakin heikkona hetkenä nousta mieleen ajatus: ”ei tuo ole minun lapseni”. Sukupolvi sukupolvelta ihmiset ovat kyvykkäämpiä, älykkäämpiä, terveempiä, eliniältään pitempiä – mutta se synnyttääkin sukupolvien välille melkein lajikuilua – on vaikea arvostaa vanhempiaan, kun he todellakaan eivät ole viisaampia. Eikä sitä enää satavuotiaana jaksa kuunnella vanhempiensa jatkuvaa kritiikkiä – siitä, kuinka on pelkkä pettymys, pelkkä kiittämätön kakara – vaikka tuli maksaneeksi jo ennen syntymäänsä satojatuhansia. Ei ihme, että hampaita kiristyttää, ja pillereitä menee kaksikertainen määrä. Poliittinen jakautuminen piirtyykin taloudellisen tason ohella myös sukupolvittain. Ihminen 7.0 perustaa lopulta oman autonomisen hallituksen, ja pyrkii estämään kaikkien alempiarvoisten lisääntymisen, sekä portaittain erottaa heidät kokonaan omiin työreservaatteihinsa. Mittatilausvirukset suunnitellaan kohdistuvaksi ”huonogeenisiin”, nopeuttamaan siirtymävaiheen toteutumista. Pahinta terroria vastapuolelta on aivosähköä häiritsevät mikroaallot –niiden varalta ihmisten (7.0) pitääkin kulkea päänsä visusti folioon käärittyinä.

Ne vähemmän onnekkaat, joiden vanhemmilla ei ole ollut mahdollisuutta buustata lapsiaan eliittitasolle, ovat likaisten työn tekijöitä, jo ennen ihminen 7.0:n valtaannousua – mediassa toitotetaan Karman lakia kastilaitostumisen myötä - ongelmien estämiseksi eri kansalaisryhmät täytyy pitää visusti erillään, kurinpito on ankaraa ja totalitääristä, yhteiskuntarakenne on pyramidin muotoinen hiekkakasa, jonka pohjille valuu kaikki ongelmatapaukset. Usean vuosikymmenen ajan harjoitetuissa ongelmayksilöiden uudelleenkoodaamisissa on paljon epäonnistumisia, ja köyhien kortteleita vaeltaa zombien ja pikkulasten tasolle vajonneet ihmiset formatoituine aivoineen.

Onneksi tulokset ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi onnistuneita, ja kolmen pillerin ohjelma toimii suurimmalla osalla työläisistä hyvin (pillerien sisältö on liian monimutkaista lyhyesti selittää – lopulta olennaisinta on riippuvuus – motivaatio ja palkkio työntekemiseen, pillereiden mukana nielaistut nanobotit joka tapauksessa ovat tehneet leirinsä ihmisten aivoihin, ja pystyvät hoitamaan hommansa pitkälti ilman hormonitasoja muuttavia tablettejakin. Ihminen 7.0 jää historiaan seuraavana kehitysaskeleena, joka pyyhkäisi Homo Sapiensin pois maankartalta. Eräänä koleana, mutta aurinkoisena maaliskuun päivänä ohjelma Evoluutio 7.2 laitetaan käytäntöön ja nanobotit sulkevat alempiarvoisten aivot. Takana on vuosikymmenien likaista terroria ja aivokemiallista sodankäyntiä – mutta nyt sairaalat saavat huoata helpotuksesta, kun jatkuva solukemiallisesta yliannostuksesta kärsivien potilaiden virta katkeaa.

Mutta entäpä se likainen työ? Siihen on kloonattu miljoona vetreää teutoonia, joiden aivot on alusta loppuun piirretty yliopiston tutkijanhuoneessa, ja kloonit on solukoodattu kuolemaan heti ensimmäisten vanhenemisoireiden ilmaannuttua. Markkinatalousjärjestelmääkin voidaan ruveta purkamaan pala palalta – ihmisiä vain tuntuu enää hölmöltä manipuloida kulutuskulttuurin pyörittämiseksi, ja 330:n älykkyysosamäärällä lopulta nähdään millainen itseään ruokkiva kupla koko idea on ollutkaan – hitaasti päiväannosten kemiallista koostumusta muutetaan, ja niistä kieltäytyneiden vastarintaliike voidaan sulauttaa takaisin valtayhteiskuntaan. Kansainvälisessä sopimuksessa sovitaan parametreistä Ihminen 7.0:n suhteen, joita ei enää geneettisesti pyritä ylittämään yhteiskunnallisen rauhan ylläpitämiseksi.