Persoonan kirot

Aloitin tämän Bloggeriin kirjoittamisen tarkoituksella aika etäännytettynä, vapaaotteisena kritiikkikirjoitteluna. Nyt painopiste on ehkä hieman siirtymässä. Ajattelin hieman valottaa tuntemattomille (hypoteettisille) lukijoille kuka ajatusten takana on - ei hätää, mihinkään päivittäiseen sosiaalipornoon en rupea. Kirjoitusten aihe saattaa laveta, ja sitä myöten myös tahti tihentyä.

Ehkä kyse on paradigman muutoksesta myös omassa elämässäni - tosielämässäkin minulla on hiemankin vieraammassa seurassa taipumus jäädä tietyn älyllisen, etäännytetyn suojamuurin taakse, mutta se on jotakin, josta haluaisin päästä eroon - tietty jumiutuma nuoruusvuosilta. Ja kas: nykytiede todistaa, että muutos on mahdollinen. Aiempi tietoni oli, että aivojen synapsit, eli ajatusradat, muotoutuvat lopullisesti 20:neen ikävuoteen mennessä, mutta uuden tieteen valossa synapsit ainakin uutteralla ponnistelulla muuntuvat vielä aikuisiälläkin, joten tieteellisessäkin mielessä ihminen voi päästä tietyistä persoonansa lukkiutumista lopullisesti eroon. Joku voi sanoa, että buddhalaisuus on tästä paasannut jo muutaman tuhatta vuotta, samaten kuin muutama muukin hengellinen opettaja, mutta minä olen ymmärtänyt sen ehkä siten, että "hengelliset sisällöt" muuntavat käytöstä ja perspektiiviä asioihin, mutta tietty persoona on aika fiksattu. Toki itsekin olen huomannut, että elämänskenaarion muutokset muuttavat mielenlaatua -pitkän aurinkoisen kesän jälkeen kuitenkin on aina tullut myös sitä synkempää säätä.

Sinällään hassua, että kaksi hyvää ystävääni on ammentanut buddhalaisesta metodiikasta erittäin paljon henkisen kasvun saralla, mutta minä tarvitsen tieteellistä faktaa hahmottaakseni asian jotenkin olennaisella tasolla - joskus asiat voivat loksahtaa, synnyttää olennaisia synapseja, jostain sangen pienestäkin.