Riihimäki taidecity

Laitetaan nyt tännekin infoa:

Riihimäen Kuvataiteilijat
50-vuotisjuhlanäyttely Galleria Allinnassa
10.9. – 1.10.2006.
Ti-pe klo 15-19 ja la-su klo 12-16.

Oikeasti varsin laadukas maalauksiin painottuva näyttely paikallisilta ammattitaiteilijoilta.

Pe 15.9. illalla esiintyy Tainatar, ti 19.9. herra Jarkko Martikainen samaisessa paikassa.

Oliko joskus tämän vuoden alussa, kun päätin mennä paikallisen taiteilijaseuran vuosikokoukseen katsastamaan meininkiä ja esittämään joitakin ideoitani - eikös minut heti värvätty hallitukseen jäseneksi, ennen kuin olin suutani avannutkaan, ja vaatimattomalla panoksellani olen koittanut Helsingin varjosta kärsivän kulttuuriperiferian taide-elämää osaltani avustaa. (Varjolla tarkoitan tietysti sitä, että kulttuurintekijöiden ja -yleisön on liian helppoa, tai houkuttelevaa, suunnata Helsinkiin tahi toisaalta Tampereelle, jonne ei paljoa pidempi matka ole. Lisäksi pari aktiivista keskisuurta kaupunkia, Hämeenlinna ja Lahti ovat lähietäisyydellä.)

Toki Riihimäellä kulttuuria tuotetaan, pääasiassa kaupungin pienistä avustuksista riippuvaisten aktiiviseurojen toimesta. Yhtenä ongelmana ainakin minulle on markkinoinnin ja tiedotuksen vajavaisuus - ei ole levykauppoja, joiden flyereista tietäisi mitä musarintamalla tapahtuu, ei paikallista Nyt-liitettä, joka listaisi kulttuuritapahtumat. Kaupungin betoniseiniä koristaa kyllä ajoittaiset hevikeikka-julisteet; kirjaston ilmoitustaululla on relevanttia kulttuuri-informaatiota, mutta vaihtuvuus = aktiivisuus ei ole päätähuimaavaa.

Toinen ongelma/vaara on taipua yleisön riittävyyden pelossa populismiin - Riihimäen teatterissa aika iso osa ohjelmistosta on hassunhauskoja farsseja, Taidemuseossa saa kyllikseen helposti lähestyttäviä maisemamaalauksia. Mainitut laitokset ovat toki rohkeampiakin ratkaisuja toteuttaneet, ja toisaalta Tampereen laitosteatteritkin pelaavat varman päälle, ja suoltavat kansanhuvituskomedioita.

Pienet kaupungit ovat nähdäkseni pärjänneet aika hyvin vastakkaisella strategialla - Kajaanin Kaupunginteatterin Smeds-kausi on hyvässä muistissa, Mäntässä on ansioitunut nykytaiteen kesänäyttely, Sodankylässä elokuvafestivaali jne. jne. Yksittäinen täky vuodessa ei tietysti tee kulttuuripitäjää, paikallisille ehkä jopa päinvastoin - pari päivää -viikkoa on sykettä ja säihkettä, loppuaika lattakäyrää.

Tämä on tietysti kysymys, jota pitkin maata pohditaan kuntatasolla ja kulttuuritoimijoiden keskuudessa, eikä siihen mitään ratkaisua kovin helposti löydy. Suurin osa ihmisistä joka tapauksessa on pehmustanut itsensä sohvansa fyllinkeihin, ja nielee ajanvietteensä televiizorin näytöltä. Kulttuuria aktiivisesti harrastavilla ihmisillä on varsin luonnollinen ratkaisu hakeutua asumaan isompien kaupunkien kylkeen.

Minut ja puolisoni kohtalo johdattti nelisen vuotta sitten Riihimäkeen, missä pitkään muuton jälkeen kulttuurideprivaatio vaivasikin, mutta vauvaperhe-elämässä ei joka ilta olisi performanssiklubeilla voinut, tai kiinnostanut, pyöriäkään. Kulttuurinnälkäänsä on helppo mennä tyydyttämään pääkaupunkiin, mutta silti koen tärkeäksi ja mielekkääksi Riihimäen Kuvataiteilijoiden riveissä työskentelemisen, yhtäältä tekijöiden tilanteen parantamisessa työ- ja näyttelytilojen suhteen, toisaalta yleisölle laadukkaan ja kiinnostavan kulttuurin julkituomisessa.